Kuukausi: kesäkuu 2018

  • Tammi, revisited

    Aamu on aurinkoinen, taivas kirkas. Lohjan torille siis. Olen Akilta tilannut Karjalan neidon ja nyt sen saisin. Neito, tuo la Pucelle korvaisi keijunmekon, jota en mistään ole löytänyt. Sitten kesän kukat ovat siinä ja ne saavat tästedes hoitaa itse itsensä. Vain kuivuuden taas sattuessa on annettava hieman vettä. Karjalan neito löytyy ja saan ohjeita miten […]

  • Kuinka jouduin keskiajan markkinoille

    1. Sateinen aamu, joskaan ei niin hulvaton ja myrskyisä kuin luvattiin. Yhtä kaikki harmaata riittää ja päätän äkkiä lähteä katsomaan taidetta Turkuun ja käväistä myös Pienessä kirjapuodissa, vaikka kirjoja ei kotiin enää mahdu. Mutta pitäähän niitä edes nähdä, sormeilla ja selailla. Ja lukea vaikka seisoessa siinä – pätkä sieltä ja toinen täältä. Kohta istunkin jo […]

  • Fantastico, tai ainakin melkein

    Koittaa Oljan poislähdön hetki. Ajamme Helsinkiin ja haemme siskoni Anjan. Sitten suuntaamme asemalle. Koska aikaa on, olen halunnut näyttää ja itsekin katsoa Ateneumissa olevan näyttelyn Fantastico! Sinne on koottu iso joukko italialaista taidetta 1920- ja 30-luvuilta. Juhannus on saanut ehkä aikaan sen, että Ateneumissa on vielä aamupäivällä väljää. Se sopii minulle. Anjan jalkojen takia ajamme […]

  • Elämys

    Ihmiset metsästävät elämyksiä. Festivaaleilla kävijät varsinkin. Tungeksitaan sinne, sitten tänne ja sitten taas takaisin jonnekin ja samalla hytkytään musiikin tahdissa. Aina joku tähti tai tähdenlento esiintyy, usein tulee kaaos, josta sitten kirjoitetaan. Himoksella sellainen siis juhannuksena oli. Oi oi. Kun joku ikääntynyt ja filttiin pukeutunut daami heiluttelee toisaalla lanteitaan, lehti, tuo joskus niin kunnioitettava Ilta-Sanomat […]

  • Tanssilavan taikaa

    1. Juhannusaattona kukkivat ennen juhannusruusut. Nyt ne olivat jo kukkineet, mutta kuva niistä löytyi kuitenkin. Ja hyvä niinkin. Olihan yhtä kaikki juhannus. Olin Ivan Kupalan (juhannus venäjäksi; Johannes Kastaja) kunniaksi luvannut viedä Oljan sinne missä tanssin aina hänen äitinsä kanssa eli Vihdin kirkonkylän lavalle. Aatto kuitenkin sujui sateen merkeissä niin, että pienet kuivemmat tauot loppuivat […]

  • Hyvää juhannusta

      Kari Rydman, tuo Rytky, aloitti yhden levynsä tällaisella laululla: ”Sataa, sataa. Ei tuule puu, ei liiku lehti. Harmaata on kaikki maa.” Näin oli jo Pariisissa vappuna ja juuri nyt tuntuu aivan samalta täällä Sitarlan jokilaakson liepeillä, paitsi että myrsky repii kuivuneita lehtiä (”repaleinen tuuli repii lehdet”, Rytky lauloi myös) ja sirottelee niitä tielle. Mutta […]

  • Hima, hima

    Kun matka on ollut hyvä, ei kotiinlähtökään tunnu sen pahemmalta. Paradoksi, ehkä. Istun tätä kirjoittamassa jo lentoasemalla, josta lopulta onnekkaasti sain pöydän. Pullo omenamehua ja pinaatifocaccia. Siinä reissumiehen eväs. Kentälle ajoimme Glyptoteekin kautta. Vanhan siis, jossa oluttehtailijan kokoama muinainen taide on edelleen kunniassaan. Lähinnä huoneita täyttävät patsaat jotka on hankittu ja kaiketi ihan ryöstetty aikanaan […]

  • Vapaata ja juhlaa

    1. Lauantain otin vapaapäiväksi ja annoin siten myös sukulaisilleni vapaata. Mitä tekee vapaa mies Kööpenhaminassa? Lähtee umpimähkää kävelylle, kuten aikanaan 55 vuotta sitten kun tänne ensimmäisen kerran tulin. Aamu on hiljainen, liikennettä ei liikaa, isonkin tien jalkakäytävää voi kulkea. Pyöräilijöitä on myös liikkeellä ja aina enemmän kuin autoja. Huomaan kävellessä ja liikkeiden nimiä ja niiden […]

  • Lousiana ja muita huveja

    1. Lousianaan ajamme rantatietä ohi hulpeitten huviloiden, varsinaisen kultarannikon. Toisaalta asumisen auvosta on niissä vaikea sanoa, kun tie kulkee pitkin rantaa ja talot ovat tien väärällä puolella. Melua siis riittää, vaikka näköala on vähintään tuhannen taalan arvoinen. Vai pitäisikö sanoa kruunun. Euron ja kruunun välinen avainnumero on 7 – kun sitä alkaa käyttää, tajuaa viimeistään […]

  • Hammershøi, Schjerfbeck, Whistler

    Illalla luin Henrik Wivelin kirjaa Hammershøistä (David Collection, 2017). Aloin ymmärtää, etteivät Schjerbeckin ja Hammershøin kohtalot suinkaan olleet yhteneväiset. Ensinnäkin poika varttui vauraassa perheessä ja sai osakseen äidin rakkauden ja tuen. Sillä oli merkitystä, muut kolme lasta jäivät vähemmälle. Poika sai itse valita tiensä ja sai kulkea sitä turvallisin mielin. Perheen isä taas oli lapsipuolen […]