(SMK – Statens Museum for Kunst) 1. Tanskassa kävin viimeksi kolmisenkymmentä vuotta sitten ja silloin olin Skagenissa. Elettiin marraskuuta ja Skagen oli autio. Museot olivat kiinni, meri ärjyi, hiekka lensi. Ja minä luin kuitenkin paikan runoilijoista, Brøndumin hotelliravintolasta ihan oikealla tanskalaisella ö-kirjaimella, Krøyereiden ja Ancherien taiteilijapariskunnista. Ehkä villi ilmanala vaikutti, mutta humalluin paikasta lähinnä niin, […]
1. Lauantain otin vapaapäiväksi ja annoin siten myös sukulaisilleni vapaata. Mitä tekee vapaa mies Kööpenhaminassa? Lähtee umpimähkää kävelylle, kuten aikanaan 55 vuotta sitten kun tänne ensimmäisen kerran tulin. Aamu on hiljainen, liikennettä ei liikaa, isonkin tien jalkakäytävää voi kulkea. Pyöräilijöitä on myös liikkeellä ja aina enemmän kuin autoja. Huomaan kävellessä ja liikkeiden nimiä ja niiden […]
1. Minun kesäni alkoi ennen vasta silloin kun kesäkuukin. Kun lähdettiin maalle, oli lumi sulanut, järven jäät lähteneet ja vesi korkealla. Saarten koivut olivat usein vasta hiirenkorvalla, koska järvi pysyi kylmänä pitkään. Nyt kesä, tai paremminkin lapsuuden kesän heinäkuun helteet tulivat toukokuussa ja näyttäisivät huomenna päättyvän. Mitä sitten tapahtuu, sitä ei tiedä kukaan. Ei Foreca, […]
1. Juhannusaattona kukkivat ennen juhannusruusut. Nyt ne olivat jo kukkineet, mutta kuva niistä löytyi kuitenkin. Ja hyvä niinkin. Olihan yhtä kaikki juhannus. Olin Ivan Kupalan (juhannus venäjäksi; Johannes Kastaja) kunniaksi luvannut viedä Oljan sinne missä tanssin aina hänen äitinsä kanssa eli Vihdin kirkonkylän lavalle. Aatto kuitenkin sujui sateen merkeissä niin, että pienet kuivemmat tauot loppuivat […]
Aamu on aurinkoinen, taivas kirkas. Lohjan torille siis. Olen Akilta tilannut Karjalan neidon ja nyt sen saisin. Neito, tuo la Pucelle korvaisi keijunmekon, jota en mistään ole löytänyt. Sitten kesän kukat ovat siinä ja ne saavat tästedes hoitaa itse itsensä. Vain kuivuuden taas sattuessa on annettava hieman vettä. Karjalan neito löytyy ja saan ohjeita miten […]
1. Lousianaan ajamme rantatietä ohi hulpeitten huviloiden, varsinaisen kultarannikon. Toisaalta asumisen auvosta on niissä vaikea sanoa, kun tie kulkee pitkin rantaa ja talot ovat tien väärällä puolella. Melua siis riittää, vaikka näköala on vähintään tuhannen taalan arvoinen. Vai pitäisikö sanoa kruunun. Euron ja kruunun välinen avainnumero on 7 – kun sitä alkaa käyttää, tajuaa viimeistään […]
1. Sateinen aamu, joskaan ei niin hulvaton ja myrskyisä kuin luvattiin. Yhtä kaikki harmaata riittää ja päätän äkkiä lähteä katsomaan taidetta Turkuun ja käväistä myös Pienessä kirjapuodissa, vaikka kirjoja ei kotiin enää mahdu. Mutta pitäähän niitä edes nähdä, sormeilla ja selailla. Ja lukea vaikka seisoessa siinä – pätkä sieltä ja toinen täältä. Kohta istunkin jo […]
Kari Rydman, tuo Rytky, aloitti yhden levynsä tällaisella laululla: “Sataa, sataa. Ei tuule puu, ei liiku lehti. Harmaata on kaikki maa.” Näin oli jo Pariisissa vappuna ja juuri nyt tuntuu aivan samalta täällä Sitarlan jokilaakson liepeillä, paitsi että myrsky repii kuivuneita lehtiä (“repaleinen tuuli repii lehdet”, Rytky lauloi myös) ja sirottelee niitä tielle. Mutta […]
Kun matka on ollut hyvä, ei kotiinlähtökään tunnu sen pahemmalta. Paradoksi, ehkä. Istun tätä kirjoittamassa jo lentoasemalla, josta lopulta onnekkaasti sain pöydän. Pullo omenamehua ja pinaatifocaccia. Siinä reissumiehen eväs. Kentälle ajoimme Glyptoteekin kautta. Vanhan siis, jossa oluttehtailijan kokoama muinainen taide on edelleen kunniassaan. Lähinnä huoneita täyttävät patsaat jotka on hankittu ja kaiketi ihan ryöstetty aikanaan […]
Illalla luin Henrik Wivelin kirjaa Hammershøistä (David Collection, 2017). Aloin ymmärtää, etteivät Schjerbeckin ja Hammershøin kohtalot suinkaan olleet yhteneväiset. Ensinnäkin poika varttui vauraassa perheessä ja sai osakseen äidin rakkauden ja tuen. Sillä oli merkitystä, muut kolme lasta jäivät vähemmälle. Poika sai itse valita tiensä ja sai kulkea sitä turvallisin mielin. Perheen isä taas oli lapsipuolen […]
|
Lataa e-kirja ilmaiseksi ja lue heti
|