1. Muutama viikko sitten minulle soitettiin ja kysyttiin suostuisinko haastateltavaksi. Venäjän televisio oli tulossa Suomeen tekemään dokumenttifilmiä suomalaisista. Olin ilmeisesti yksi siihen tarvittavista meikäläisistä ja vastasin myönteisesti, kun katsoin kalenteria. Lauantai oli tyhjä päivä, kuten lauantait usein. Vaan kukin taaplaa tyylillään ja osaan kyllä vielä tyhjänkin päivän täyttää ilman että televisio aamusta iltaan pitää seuraa.…

1. Talvi tuli viimein samanlaisena kuin joskus ennenkin: lunta, pakkasta ja aurinkoa riittää. Mutta mitä me saamme talven tulosta kuulla. Iltalehtien lööpit kilpailevat siitä millä kauhutarinoilla ihmiset ostaisivat uuninsytykkeensä. Siperiasta saapuu arktista hyytävää ilmaa, ne mainostavat mustin kissankokoisin kirjaimin jo viikkoa etukäteen. Sama laulu kaikuu television sääennusteissa. Opimme termin polaaripyörre ja saamme kuulla että pian…

(Rudolf Koivun postikortti) 1. Näen yöllä unta, jossa vaimonikin on. Hän lähtee hiihtämään. Kun vaimoa ei kuulu, on minun vuoroni lähteä häntä etsimään. Kohtaamme toisemme järven rannalla, hän on tehnyt pitkän lenkin ja on riemuissaan. Ja riemuissani olen minäkin koska näen hänet taas. Kun herään, olen yhä hyvällä tuulella. Muistan, että nuorempi tytär Olja lähetti…

Tunnelit ovat ahtaita ja ikäviä paikkoja, mutta joskus niitä on ollut pakko rakentaa sinne, mihin luonto on muovannut vuoren tai vuoria, joita ei noin vain ole voinut kiertää. Suomessa tunnelin rakentamispakkoon riittää jo kalliomäkikin, minkä Turun pikatie osoittaa. Ajoin juuri E 18 -tunnelit taas Lohjalle mennessäni. Nuo tunnelit ovat kuitenkin avaria, leveitä, poistumisteillä kruunattuja eikä…

1. Venäjän tyttäreni Olja tuli vierailulle parhaan ystävänsä Arinan kanssa. Kesken tiuhojen opiskelujen pitää joskus edes hieman hengähtää. Juna saapui ajallaan. Otin tytöt autoon ja toin kotiin. Olja nukahti taas autoon juuri kuten äitinsäkin aina ennen. Jotenkin jo se tuntui kotoisalta. Oljan huoneeseen olin Arishkalle virittänyt varasängyn. Mutta  kumpikaan ei halunnut enää nukkua. Niinpä ajoimme…

  1. Viimeinkin aurinkopäivä. Sen myötä saimme samaan hintaan pakkasen vieraaksi, mutta pakkasen kestää, kun pimeys on poissa. Kylmä viimakaan ei tunnu niin pahalta. Pakkanen tuo mieleeni Arto Pakkasen jonka kanssa maata kierrettiin ja kirjoja kaupattiin 70-luvulla, kun me molemmat olimme töissä Otavalla. Arto taitaa edelleen pitää majaa Hämeenlinnassa, josta myös Jalosten kirjailijakaksikko löytyy. Mukava…