Kuukausi: tammikuu 2018

  • Kaksi kirjaa

    1.   Riina Katajavuori on julkaissut seitsemännen runokokoelmansa Maailma tuulenkaatama (Tammi). Saan kirjan käsiini ja katselen ja hypistelen sitä ensin miellyttävänä esineenä ja sitten illalla alan kuitenkin lukea, vaikka olin päättänyt tutustua siihen vasta aamulla. Yksi runo avautuu heti, toinen melkein, kolmas taas kokonaan. Ja niin huomaan äkkiä olevani uudessa runouden maailmassa. Maailma tuulen kaatama […]

  • Edessäpäin ovat tulevat juhlat

    1. Otsikko on peräisin Jyrki Pellisen mainiosta runosta. Sen hengessä odotan tammikuun loppumista, vieläpä samalla kaipuulla jolla lapsena äidin tuloa töistä. Edessäpäin ei kyllä liene mitään sen ihmeellisempää, pelkästään tieto siitä että joka päivä valon määrä lisääntyy. Kun tuli suoja, kuulin jo talitintin laulun. Lohjalla varpuset silputtivat pensaikossa kuin olisivat olleet riemuissaan. Nyt on vuorossa […]

  • Mutinaa riittää

    1. Taasko on viikko kulunut. Uusi alkaa vielä pakkassäässä. Eletään kuin ainakin talvella, lumi maalla puhdasta, luonto valkea ja hivelevän kaunis. Mutta kauneus ei ole kaikki, kuten kiinteistövälittäjä huomauttaa Kerttu-Kaarina Suosalmen kirjassa Hyvin toimeentulevat ihmiset. Kauneus katoaa, ainakin tämä. Ennuste lupaa vesisateita jo ensi torstaina. Pitää siis nauttia talvisesta olotilasta niin kauan kuin suinkin voi. […]

  • Jälleen on mennyt viikko

      1. Äkkiä aika katoaa. Sillekään ei ihmiskunta voi mitään. Koska mikään ei pysy koskaan paikoillaan, ovat menneisyys ja muistot ja historia entistäkin tärkeämpiä. Me emme milloinkaan elä nykyisyydessä, emme ehdi. Nykyisyys on joko heti mennyt, tai sitten vasta jossain tuolla edessä. Yhä selvemmin tunnen sen. Menneisyys on lähellä. Aina löytyy ihminen josta alkaa ketju. […]

  • Pieni Sonja, suuri tahto

    (Kuva: Ilkka Pitkänen)   1.   Yöllä havahdun siihen että talo on tyhjä. Pieni perhe joka on viikon verran Suomessa lomallaan viipynyt, pakkasi auton taas täyteen tavaraa ja lähti sunnuntai-iltana yön selkään. Silloin on kuulemma paras aika suunnistaa kohti Pietaria, koska raja-asemilla ei olisi enää liian pitkiä jonoja. Sen Ruslanin navigaattori kykeni näyttämään. Hän tuijotti […]

  • Elina Sorainen in memoriam

    1. Viisikymmentäkuusi vuotta sitten tapasin Elinan ensimmäistä kertaa. Esiinnyimme molemmat Rabindranath Tagoren laulunäytelmässä, jota kaiken lisäksi lauloimme bengalin kielellä. Sen vuoksi olimme kuin vahingossa liittyneet Nuoriin Intian ystäviin. Nuoria olimme, Intiassa ei kukaan meistä ollut mitä luultavimmin silloin käynyt. Intian ystäviä lienemme kaiketi yhä. Minä olin rosvo, kuten kaverini Mikko ja Ville; Elina taas neito, […]

  • Uusi vuosi

    1. Sain taiteilija Hannu Hyrskeeltä toivotuspostin liitteenä ylläolevan kuvan. Se jos mikä vaikutti. Pieni hento linnunpoika, juuri syntynyt untuvikko seisoo kyllä jo omilla jaloillaan, mutta ei yhtään tiedä mikä häntä odottaa. Kuten emme mekään, viisaimmat ja kokeneimmatkaan aikuiset. Onko uusi vuosi se menestystarina jota talouteen ja työttömyyteen toitotetaan, vaiko kaiken ihanan utopian äkillinen ja ah […]