Monthly Archives: July 2017

Ei näköjään kulu kesää ilman että kohtaisin jossain kuin sattumalta taas kerran Helene Schjerfbeckin. Kävimme Villa Gyllenbergin näyttelyssä ja vaikka Ane Gyllenberg oli kerännyt myös ulkomaista taidetta (Tizian ja Tintoretto), eivät ne tehneet sen suurempaa vaikutusta. Ehkä siksikin että parempia olin heiltä jo ehtinyt vuosien kuluessa nähdä vaikkapa Venetsiassa, nähdä moneenkin otteeseen. Ja kuten iäkäs […]

Turku jäi nuorempana vieraaksi. Ihan mukava pikkuinen kaupunki jossa puhuttiin huvittavaa murretta. Ja siinä kaikki. Oikeampaan Turkuun törmäsin ensimmäistä kertaa vasta 1960-luvun loppupuolella, kun luin Jarkko Laineen runon Tulun ja Polin lääni on punainen. Murreruno teki vaikutuksen, niin hauska ja päätön ja sittenkin järkevä se oli. Ja yhä on. En aivan muista kuka opetti minulle […]

  Purjehduksen aakkoset opin 1950-luvulla Kukkia-järvellä jossa äitini Tusculum, pieni Siikasaari sijaitsi. Se oli pieni, toden totta, ja joka kevät vielä pienempi, kun jakaantui kolmeen osaan järven tulvan tähden. Silti sinne koko kesäksi muutettiin. Luodolla asuimme me, takasaaressa minua 15 vuotta vanhempi veljeni Juha. Jostain syystä hän oli innostunut purjehduksesta ja vuonna 1952 teetätti Majaan […]

  Puutarhan nykyinen olemus on kaiketi lähtöisin ihmiskunnan varhaisesta historiasta. Hyvään puutarhaan sisältyy myös yhä unelma hyvästä elämästä, joka toki on edelleen mahdollinen maapallolla, vaikka jokaisella aikakaudella on täällä ollut omat vitsauksensa. Omallamme ehkä pahimmat: väestönkasvu ja sen myötä luonnon saastuminen ja ilmaston kuuma ja hurja muutos, vaikkei se vielä Suomessa siltä juuri nyt tunnukaan. […]

(Kuva: Ilkka Pitkänen)   Päivä on taas alkanut lyhetä.  Kesäpäivän seisaus saapuu aina liian aikaisin. Mutta minkä me ihmisparat, nuo aivan arat, luonnolle ja kaikkeuden voimille mahdamme. Vielä valoa riittää, vielä monet kasvit kukkivat, vielä on tyyniä ja hiljaisia aamuja ja vain hieman sumua jokilaakson yllä auringon noustessa. Uimavesi on kyllä edelleen kylmää, mahtaako lämmetä […]

Usein hakee kaukaa sitä, minkä voi löytää myös läheltä. Kun tuli mahdollisuus lähteä tutustumaan Karkalin luonnonpuistoon, joka jostain syystä oli tähän mennessä jäänyt näkemättä, suostuimme siihen ilolla. Sen kyljessä sijaitsi toinenkin nähtävyys: Torholan luola. Kummastakin olin lukenut ja muutenkin tullut nähtävyyksistä tietoiseksi. Mutta parempi kerran nähdä kuin sata kertaa kuulla, kuten jo vuosikymmenet aiemmin Armeniassa oppimani […]

      On ihmisiä, joille tavaraa vain kertyy. Eikä mitä tahansa tavaraa vaan johonkin erityisalaan kuuluvaa posliinista ikoneihin ja postimerkkeihin. Tällaisten ihmisten intohimona on keräily. Mihin se lopulta perustuu on selvittämättä. Muistaakseni Risto Vilhunen, tuo mahtava maalari ja keräilijä da Vilhu, on tunnustanut sen olevan alkoholismin selvempi muoto. Keräilijöitä varten löytyy wanhaintavarankaupoja ja antiikkiliikkeitten […]

    Kello neljä aamulla ja me olemme äkkiä hereillä, kun sinä sitä haluat; kun kädet toisiinsa kietoutuneet ja toisensa taas löytäneet niin pyytävät ja tahtovat. Jos uni karkaa, ei se heti palaa, sanot ja hymyilet. Hämärässäkin näen sen. Kello neljä aamulla ja sinä haet puhelimen, alat seurustella lastesi kanssa jotka varmuudella nukkuvat Mustanmeren rantakylässä. […]