Sonja 1 v.
Syntymä ja lapsen pysyminen hengissä ei enää ole samanlainen ihme kuin vielä 1800-luvulla. Niin paljon ovat lääketiede ja hygienia kehittyneet ainakin maailman vauraimmissa maissa.
Ihme jokainen lapsi on kuitenkin aina.
Oman pojan syntymästä on jo yli 50 vuotta enkä silloin sitä ymmärtänyt seurata hänen kehitystään samalla rauhallisuudella kuin nyt. Kun vaimoni tytär vuosi sitten synnytti pienen tyttölapsen, ja kun hänet ensimmäistä kertaa näin, sydämessä sykähti. Niin pieni, niin hauras, niin herkkä ja niin kiihkeä. Ääni kuin kissalla ja uni kuin enkelillä. Varsinkin kun kaikkea sai kauempaa ja sivusta seurata.
Nimi oli jo valmiina, ainakin minun mielessäni. Jos tyttö niin Sonja, jos poika niin Jegor. Molemmat ovat myös tshehovilaisia nimiä. Sonja juontuu sanasta Sofia (Viisaus) ja viisas Sonja esiintyy Vanja-enossa. Sonetshka on sitten jo kaksinkertainen hellittelynimi ja toki niitä löytyy liuta muitakin. Jegorin hellittelynimi taas on Jegorushka. Tshehovin Arossa samaista poikaa viedään oppia saamaan. Ilman oppia on maailma pimeä.
Tyttö syntyi ja Sonja valittiin kaikista mahdollisista nimistä. Minä, joka sain syntymän hetkellä myös heti oman nimen eli muutuin djedushkaksi, olin toki Sonja-nimestä ylpeä. Olkoon enne, ja hyvä sellainen. Onhan Sonja Tshehovin näytelmässä sitkeä jos kohta syystä myös alakuloinen puurtaja, joka yrittää silti pysyä pystyssä ja pitää Vanjaakin työn äärellä, vaikka elämä miten kohtelisi.
Vuosi on pienelle vauvalle pitkä aika ja nyt olen ihmislapsen nopean kehityksen nähnyt ihan omin silmin, välillä hyvinkin läheltä. Kaksi kertaa Sonja on jo käynyt myös Suomessa oma passi mukanaan. Ensimmäisellä kerralla puolivuotiaan tytön itku oli niin kovaa, että kummankin maan rajavartijat päästivät hänet äkkiä läpi passia edes katsomatta. Ehkä joulumieltä oli tuolloin myös matkassa. Toisella kerralla neiti sattui olemaan tyyni, mutta lupa saapua kevättä kaihoavaan Suomeen heltisi silloinkin. Passikuvan pulleasta vauvasta oli jo kehittynyt neiti, jolla kauniit itäiset silmät, nopeasti kaikkea skannaava ja tutkan lailla kääntyvä pää, hento tukka, ja pyöreät posket. Ne kaikki havaitsee ensin ja sitten kohta myös vantterat jalat, sillä Sonja kävelee jo. Hän ottaa askeleen ja toisen, pyllähtää ja nousee, ja kun ei saa ilmasta tukea, vaappuu eteenpäin kuin 86-vuotias siskoni, kädet siipinä. Aa aa ankka! Molemmat ovat matkalla, tosin kyllä jo vastakkaisiin suuntiin.
Minusta Sonja tuntuu pitävän, ja jonkin verran puhun hänen kanssaan myös Skypessä. Tuskin hän minua tunnistaa, mutta silmälasini kyllä. Ne kiehtovat tyttöä tavattomasti. Miten ahnaasti pieni pullea käsi kurottautuu laseja kohti. Niilläpä olisi hauska leikkiä. Valitettavasti ruutu estää sen. Djedushka on siinä, lasit varsinkin ovat, ja sitten kuitenkaan eivät. Sonjan pitää ottaa puhelin oikein käteensä ja tutkia sen takaosakin, vaan turhaan: jonnekin djeda on laseineen kadonnut. Ja niin silmälasit saavat vielä jatkaa elämäänsä täällä toisessa maassa minun apunani.
Vaikka maapallo on jo ihmisiä täynnä, ei kehitystä pidä mikään käynnissä ilman uusia lapsia. Jos missä juuri heissä on kaikki hyvyys ja toivo. Tulevaisuus on aina edessä, ei koskaan takana. Maanpäällistä paratiisia tänne tuskin saadaan kovin nopeasti rakennetuksi, mutta todellisia veljeyteen ja tasa-arvoon perustuvia yhteiskuntia ehkä. Pelkät sanat eivät kuitenkaan riitä, vaikka niitä käytetään jo surutta. On turha ylpistellä vanhoilla vallankumouksen termeillä, jos todellisuus jopa Euroopassa on silti synnyttänyt valtioita, jotka perustuvat itse asiassa riistoon ja tuloerojen jatkuvaan kasvuun. Uupuneet köyhät kannattavat rikkaita harteillaan juuri kuten ennenkin. Siitä vain ei oikein enää puhuta.
Mutta maailma muuttuu, sen olisi muututtava. Ja lapsemme ja heidän lapsensa sen tekevät jos ketkä. Yksi heistä on juuri nyt vuoden vanha. Ihana on sana, jota harvemmin tulee käyttäneeksi, se tuo mieleen lähinnä unelmatortun. Mutta ihme kyllä sana istuu hyvin Sonjaan. Ihana Sonja – Tshudeshnaja Sonetshka! Kyllä niin voi sanoa eikä se edes tunnu pahalta. Hyvää syntymäpäivää 26.5. Antakoon suopea kohtalo uusia ja taas uusia armorikkaita vuosia sinulle ja kaikille kaltaisillesi. Niin rankasti tätä maailmaamme koetellaan, että jopa vanha sana armorikas tuntuu juuri nyt olevan paikallaan.
(26.5.2017)
