Kuukausi: toukokuu 2017

  • Se on sitten kevät

    Marja-Liisa Vartion romaania ei ehkä kovin moni nuoremman polven lukija enää tunne, mikä on kyllä sääli. Niin kauan kuin suomalaisessa kirjallisuudessa on jokin pysyvämpi kaanon, kuuluu Vartion teos siihen. Kirja on suuri hiljainen yksinlaulu, Mustapään pieni kansanlaulu mutta sanoin: koskettava, hieno ja herkkä. Se julkaistiin 60 vuotta sitten eikä se ole menettänyt mitään tuoreudestaan. Lukekoon […]

  • Jeanne d´Arc – Kaaren Johanna

      Jeanne d´Arc kuoli toukokuun 30. päivänä 1431 Rouenin kaupungissa Ranskassa. Hänen kuolemansa ei ollut aivan tavanomainen. Jeanne poltettiin elävänä roviolla ja poltettiin lopulta kaikkiaan kolme kertaa, koska Ranskaa valtaamassa olevat englantilaiset tahtoivat saada varmuuden siitä, ettei hänestä jäisi jäljelle mitään pyhäinjäännöksen näköistäkään. Tuhka ja luut survottiin ja heitettiin saman tien Seineen. Näin edes palvontapaikkaa […]

  • Myös Parosen maailma oli sana

    Toukokuun 23. päivänä tulee kuluneeksi sata vuotta Samuli Parosen syntymästä. Itsenäisen Suomen toteutumista hän sai odotella puolisen vuotta. Mutta paljon iloa siitä ei koitunut; kaikille ei kaivattu itsenäisyys antanut samanlaisia eväitä. Kansalaissota vei mennessään hänen isänsä, vaikka tämä oli vastustanut kaikkea väkivaltaa. Isä kuoli Tammisaaren vankileirillä elokuussa 1918 ja äiti keuhkotautiin vuosia myöhemmin. Täysorvoksi punkin […]

  • Koti

      Koti on kaunis sana ja niin ovat myös koto tai kota. Koti-sanan etymologiaa en tunne, mutta ehkä sen voi nopeastikin selvittää. Vilkaisu tietolähteisiin kertoo, että kodassa koti on syntynyt, juuri kuten korvani arveli. Koto-muotoa kodista käytti mm. Sakari Pälsi. ”Kotoinen kylyni” on luonteva sanonta monin tavoin. Kuuluihan sauna suomalaisen kotiin jo aikojen alusta. Koto […]

  • Ihme

      Joskus ihmisen elämä tuntuu päättyvän umpikujaan. Vielä äsken moni ovi oli auki ja elettiin kuin kesän kynnyksellä vaikka lumi välillä peittikin maan. Mutta koska valoa riitti, toivoa ja uskoa riitti. Kumpaakin ihminen tarvitsee elääkseen. Jos ei muuta uskoa, niin uskoa ihmisyyteen ja itseensä. Vain se, joka itseensä uskoo, pystyy uskomaan toisiin. Silti eteen saattaa […]

  • Lonkalta

    Herään keskellä yötä. Kuluu kiitävä hetki ennen kuin käsitän missä olen. Sairaalassa. On sekä syvä keskiyö että alkava aamu. Kello löisi kaksi, jos sellainen kello olisi. Sairaalassa valvovat vain muutamat, lähinnä yököt ja jossain tuolla kauempana poliklinikan päivystäjät. Mutta nyt myös minä. Käytäviltä ei kantaudu ääniä, sisäpihan kuilu ei kerro liikenteestä mitään. Sen näköalahissikin on […]